Tiede ja laki
Radon ja se, mitä Suomen laki edellyttää
Lähteistetty, selkokielinen tietopaketti. Jokainen tosiasiaväite linkittyy ensisijaiseen lähteeseen - WHO, IARC, Yhdysvaltain EPA, vertaisarvioitu kirjallisuus tai Suomen säteilyviranomainen STUK.
Mitä radon on
Radon-222 on väritön, hajuton, radioaktiivinen jalokaasu, joka muodostuu uraani-238:n hajoamisketjussa. Se tihkuu uraanipitoisesta kallioperästä ja läpäisevistä maaperistä rakennusten alimpiin kerroksiin, joihin se voi kertyä. [3] Hajotessaan se vapauttaa alfahiukkasia; kun hengität kaasua sisään, nämä hiukkaset luovuttavat energiansa suoraan keuhkojen limakalvoon. Siinä on koko terveysongelma - ja siksi radonissa ei ole mitään näkyvää tai haistettavaa. [4]
Miksi sillä on merkitystä terveydelle
IARC on luokitellut radonin ryhmän 1 ihmiselle syöpää aiheuttavaksi aineeksi vuodesta 1988. [3] Tupakoinnin jälkeen se on yleisin keuhkosyövän aiheuttaja ja yleisin aiheuttaja koskaan tupakoimattomilla. [1] , [2] Merkittävä yhdistelmäanalyysi 13 eurooppalaisesta tapaus-verrokkitutkimuksesta - yli 7 000 keuhkosyöpätapausta - osoitti riskin nousevan mitattavasti altistuksen myötä, ilman kynnysarvoa, jonka alapuolella se katoaisi, ja selvän vaikutuksen jo alle 200 Bq/m³:ssä. [9] WHO tiivistää pitkän aikavälin suhteen noin 16 %:n riskin nousuksi / 100 Bq/m³. [1] Arviolta 3–14 % maan keuhkosyövistä johtuu radonista riippuen radontasoista ja tupakoinnin yleisyydestä. [1]
Luvut: viitearvot
WHO suosittelee kansallista viitearvoa 100 Bq/m³, eikä sen tulisi ylittää 300 Bq/m³ silloin, kun 100:aa ei voida saavuttaa. [1] , [4] Suomi asettaa työpaikan viitearvon tasolle 300 Bq/m³ vuosikeskiarvona säännölliselle työlle (yli 600 työtuntia vuodessa). [5]
Suomen lakisääteinen velvoite
Säteilylaki 859/2018 · 155 §
Työnantajien on selvitettävä ja seurattava työperäistä radonaltistusta velvoitteen piiriin kuuluvissa työtiloissa. Velvollisuus on tilaa käyttävällä työnantajalla - mukaan lukien vuokralaiset vuokratiloissa. [7]
- Virallinen mittauskausi kestää 1. syyskuuta – 31. toukokuuta, ja ilmaisimet ovat paikallaan vähintään kaksi kuukautta. [5]
- Vuosikeskiarvo saadaan soveltamalla mitattuun tulokseen 0,9-kausikorjauskerrointa. [5]
- Työpaikkatarkastuksissa löytyy säännöllisesti puutteita, jotka keskittyvät vuokratiloissa toimiviin pienyrityksiin, jotka olettavat vuokranantajan olevan vastuussa. [7]
Kenen on mitattava
- 1
Maanalaiset työtilat
Mikä tahansa työtila kokonaan tai osittain maan alla - kaikkialla Suomessa.
- 2
Läpäisevä maaperä ja harjut
Maantasokerroksen työtilat ilmaa läpäisevällä maaperällä, soralla tai harjanteilla - kaikkialla Suomessa.
- 3
STUKin määrittämät velvoitealueet
Maantasokerroksen työtilat kunnissa tai postinumeroalueilla, joissa yli 10 % aiemmista mittauksista ylitti rajan.
Lopullisen velvoitteen määrää STUKin virallinen rekisteri mittausvelvollisuuskunnista ja postinumeroista. [5] Vahvistamme tarkan tilanteesi sitä vasten ennen töiden aloittamista.
Työaikaan liittyvä vivahde
Monilla työpaikoilla ilmanvaihto käy vain päivällä, joten passiivinen ilmaisin, joka integroi yön ja viikonlopun yli, voi yliarvioida työntekijöiden todella saaman altistuksen. Siksi STUK sallii jatkuvan työaikamittauksen (vähintään viikko) ja määritellyn kaavan vuotuisen työaikakeskiarvon laskemiseen. [6] Noin puolessa rajan ylittävistä työpaikoista, joissa on ajastettu ilmanvaihto, työaikapitoisuus jää viitearvon alle - korjaustoimia ei tarvita. [6]
Syvenny lisää
Lähteet
- [1] World Health Organization - Radon and health (fact sheet)
- [2] United States Environmental Protection Agency - Health Risk of Radon
- [3] IARC: radon a Group 1 human carcinogen (1988); WHO Guidelines for Indoor Air Quality: Selected Pollutants
- [4] WHO Handbook on Indoor Radon: A Public Health Perspective (2009)
- [5] Säteilyturvakeskus (STUK) - Radon at the workplace
- [6] Säteilyturvakeskus (STUK) - Radon concentration during working hours
- [7] Finnish Occupational Safety & Health Administration - Radon (Radiation Act 859/2018, §155)
- [9] Darby S, et al. Radon in homes and risk of lung cancer: collaborative analysis of 13 European case-control studies. BMJ, 2005;330:223